Jevgeni Balasov on "KARELIJA" historian ja kotiseuduntutkimusyhdistyksen puheenjohtaja
: kannas@chat.ru Tavoitteemme on olla tekemässä valistustyötä venäläisten keskuudessa ja kertoa Karjalan kansan historiasta.
Perestroikan aikana syntyi "Karelija"- kotiseutututkimus- ja historiayhdistys,
joka pyrkii tuomaan venäläisten tietosuuteen Karjalan suomalaisten paikannimistön ja historian.
Yhdistys tempaisi ensimmäisen kerran talvisodan syttymisen 50-vuotispäivän alla 26 marraskuuta 1989. Nelisenkymmentä yhdistyksen jäsentä ja ystävää käveli Mainilassa lähelle paikkaa, jossa ammuttiin sodan sytyttäneet laukaukset. Marssi oli luvaton, ja KGB oli vastassa videokameroiden ja susikoirien kanssa. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti, ja yhdistys sai kiinnittää Mainilassa entisen rajakasarmin seinään kaksi muistolaattaa.
"Karelija"- yhdistyksen jäsenet ovat pystyttäneet joitakin muistomerkkejä, muun muassa Summaan (v. 1991),
Lipolaan (v. 1993), Kiviniemeen (v. 1994), Akkalaan (v. 1995), Mainilaan (v. 1997), Taipaleenjoelle (v. 1998), Ristikiveen (v. 1999).
Vuonna 1996 "Karelija"- yhdistyksen puheenjohtaja Jevgeni Balasov on julkaissut venäjänkielisen teoksen Karjalan Kannaksesta, ensimmäisen osan sarjasta, jonka on tarkoitus kattaa koko Karjalan Kannas. Teos on nimeltään "Karjalan Kannas, tutkimaton maa, osa 1". Tämä osa kertoo Terijoen ja Kivennavan seudusta.
V. 1997 ilmestynyt toinen osa kertoo Uudenkirkon seudusta ja v. 1998 ilmestynyt kolmas osa kertoo Kanneljärven ja Kuolemajärven seudusta.
Nimenomaan venäläisille kirja sisältää paljon uutta alkaen Karjalan suomalaisuudesta.
Myöskin suomalaiselle lukijalle kirja tarjoaa uutta. Kirja alkaa varhaisesta historiasta, ajoista, jolloin karjalaisten lisaksi venäläiset lähteet puhuvat tshuudeista, vatjalaisista ja inkeroisista, joilla oli oma osuutensa Novgorodin historiassa. Kertoessaan Karjalan Kannaksen historiasta, Balasov poikkeaa myös Rajajoen yli Inkerinmaan puolelle. Kirja muistuttaa, että Siestarjoki (nykyinen Sestroretsk) sijaitsi vanhan rajan Suomen puolella vuoteen 1864 , ja että v. 1595 Täyssinän rauhassa puolet Retusaaresta (Kotlinista, jossa nykyisin on Kronstadtin linnake) kuuluu Suomeen. Rajajoen lähellä olevat useimmat inkerilaiskylät tyhjennettiin 1936 Leningradin turvallisuuden nimissä.
Sotien tuloksena Karjalan Kannas koki täydellisen väestön vaihdon. Tilalle tulleella venäläisellä väestölla ei ollut sidettä alueen menneisyyteen, ja muutaman vuoden kuluttua, v. 1948 paikannimistö muutettiin venäjänkieliseksi. Uudet nimet eivät useinkaan ole oikeaa venäjää vaan lähinnä neuvostokieltä, jonka tarjoituksena oli historian pyyhkiminen pois sekä kartoilta että ihmisten mielestä.
Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston asetuksilla vv. 1948-49 tuhottiin "tarpeettomina, epäkäytännöllisinä ja vahingollisina" vanhat paikannimet ja annettiin uudet kaikille asutuksille ja melkein kaikille vesistöille ja asemille. Tällä tavalla määräämällä ja "työtätekevien toivomuksesta" lyhyessä ajassa hävitettiin maan historiallinen muisto. Niinpä vain rauniot kertovat tämän maan entisistä isännistä. Nyt tuli aika, jolloin Raamatun sanat "kun kansa vaikenee, sen puolesta alkavat huutaa kivet" ovat käyneet toteen. Koruttomat öljy maalilla tehdyt kirjoitukset kiviperustuksissa ja suurissa kivissa Liikola, Lintula, Jäppilä, Hartonen kertovat siitä, että paikkakunnalla on tai joskus ollut samanniminen kylä tai kirkko.
Kirjoissa olevat yksityiskohtaiset kyläkuvaukset Terijoen, Kivennavan, Uudenkirkon, Kuolemajärven ja Kanneljärven kylistä sekä paikannimistön muutoksista on saatu yhdistelemällä Suomesta ja Venäjältä saatuja tietoja. Suomalaisille on kiinnostava, mitä kylissä tapahtui sodan jälkeen. Monet kylät ovat lakkaneet olemasta, ja maisemia uhkaa Pietarin asukkaille rakennettujen huvila- ja kesämökkialueiden kasvu.
Suomalaismuistoja on tarkoituksellisesti hävitetty, muun muassa vielä v. 1973 viranomaiset päättivät tuhota Joutselän taistelun (v. 1555) muistomerkin. Tarkein osa muistojen tuhoamista oli 1948 suoritettu paikannimistön venäläistäminen, tai Balasovin sanoja käyttäen "paikannimistön sterilisointi". Monet uudet nimet liittyvät Kannaksen operaatiossa 1944 kunnostautuneisiin venäläisiin sotilaisiin. Kylissä järjestettiin vuonna 1948 kokouksia, joilla osoitettiin, että nimenmuutokset toteutettiin "työtätekevien pyynnöstä". Usein kokouksissa päätetyt nimet vaihdettiin vielä 1948 kuluessa uusiin, hallinon kannalta sopivampiin. Laatokan Karjalassa, joka 1948 kuului Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan (nykyisin Karjalan tasavaltaan), ei toteutettu vastaavaa nimistön venäläistämistä.
Nämä kirjat ovat tarkoitetut Kannaksella nykyisin asuville venäläisille.
"Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar!"
kaksiosaisen kirja (kirjassa käsitellään Talvisodan historiaa).
Mannerheim-linja
(kirjassa käsitellään Suomen linnoittamisen historiaa v. 1918-1940).
"Sellainen on Viipuri"
(Viipuri ja Karjalan Kannas venäläisin silmin. Kaupunkiopas, kartasto ja yritysluettelo. Toim. V.Waldin. Poly Plan 1994).
Se kertoo alueen historiasta ja kuvaa nykytilaa. Mielipidettä tuetaan aineellisin ja moraalisin perustein. Kirja valittaa koko Länsi-Karjalan ja erityisesti Viipurin nykyistä rappiota. Tekijöiden mielestä muille kansoille kuuluvien alueiden anastaminen lahottaa kansakunnan moraalin.
"Karelija"- yhdistyksen avulla julkaistiin kaksi Karjalan Kannaksen karttaa:
1) Karjalan Kannas: historian ja kulttuurin muistomerkkejä. 1:200 000
(russian-finnish mixed company "Laktio Star corp." v. 1991)
Kahdella kielillä (venäjä, suomi). Nykyaikaisten maantieteellisten nimien oheen on annettu entinen historiallisesti muodostunut paikannimistö. Kartalla on kaikki historialliset valtakunnan rajat, linnoitukset, kirkkolliset temppelit sekä historialliset taistelupaikat päivämäärineen. Punaisella värillä on merkitty kadonneet kohteet sekä paikannimet, jotka otettiin käyttöön neuvostovaltakauden aikana.
! V.1997 "Eurokarta" - rajoitetulla vastuulla toimiva yhtiö ja Jääskissä sijaitseva "Formula" yhtiö julkaisivat - rikkoen täten tekijänoikeuden - 35 000 kappaletta yllämainittua karttaa. Tässä uudessa painoksessa oli tehty runsaat 200 virheitä paikannimien kirjoituksessa, runsaat 40 paikannimeä puutuivat kokonaan. Oikeudenkäynnille ei näytä olevan loppuakaan, mutta siitä huolimatta piraattikartta on edelleenkin myynnissä mm. Viipurin torilla yksityisillä myyjillä.
2) Karjalan Kannas: historia ja nykyaika 1938-1993. 1:200 000
("Karta"-yhtiö. Toimittaja Jurij Artemjev, v. 1993)
Nykyaikaiset ja vanhat maantieteelliset paikannimet. Esillä entisten pitäjien rajat, asutuksien rakennusalueet. Seikkaperäinen tienverkosto.
Suomessa voidaan ostaa ja tilata kirjojamme ja karttaamme: Lappeenranta, Karjala-lehden myymälä, Kauppakatu 41, puh. 05-5414600; Helsinki, Rustika Russian Books & Periodicals, Ratapihantie 11, puh. 09-2728288.
On tarpeellista! Olemme valmistamassa uuden teoksen Länsi-Kannaksen historiasta. Siihen kuuluu Johanneksen pitäjän historia. Tämä puutuu meillä. Olisi hyvä, jos onnistuu saada tietokoneen version. Olisimme kiitollisia avustanne.
Sivun ylläpito: Jevgeni Balasov. E-mail: kannas@chat.ru. Sivu perustettu 10.10.1999. Viimeksi muutettu 24.12.2000. Update kuvat ja teksti Copiright 1999 Jevgeni Balasov.